Teollisten mineraalikuitujen määritys pintapölystä

Teollisia mineraalikuituja – lasivilla, vuorivilla, lasikuitu, keraaminen kuitu – on käytetty asbestia korvaavina kuituina 1970-luvulta lähtien. Menetelmällä voidaan selvittää, esiintyykö pinta- tai tuloilmakanavapölyssä teollisia mineraalikuituja. Kuitujen pitoisuus ilmoitetaan silmämääräisenä arviona painoprosentteina kokonaispölystä, lisäksi ilmoitetaan kuitujen laatu.

Analyysimenetelmä: elektronimikroskoppianalyysi + alkuainekoostumusmääritys (EDS).

Analyysitilauslomake

Näytteenotto-ohje

 

Teollisten mineraalikuitujen pitoisuuden määritys, tasopinnat

Menetelmällä määritetään teollisten mineraalikuitujen pitoisuus tasopinnoilla. Kuitunäyte kerätään pinnoilta BM Dustlifter-geeliteipillä, jonka geelipintaan tarttuneet kuidut lasketaan valomikroskooppilla. Tulokset ilmoitetaan muodossa teollisten mineraalikuitujen määrä / cm2.

Menetelmä ei sovellu asbestikuitujen pitoisuuden määrittämiseen.

Ohjearvot: Teolliset mineraalikuidut, kahden viikon laskeuma: 0,2 mineraalikuitua / cm2 (Asumisterveysasetus, STMa 545/2015).

Analyysimenetelmä: valomikroskooppianalyysi, kuitulaskenta.

Analyysitilauslomake

Näytteenotto-ohje

 

Pölynkoostumusanalyysi

Pölynkoostumusanalyysilla tunnistetaan pintapölyssä esiintyvät hiukkasmaiset epäpuhtaudet hiukkasten ulkomuodon ja alkuainekoostumuksen perusteella. Hiukkasten pitoisuudet pölyssä ilmoitetaan arviona käyttämällä kolmiportaista asteikkoa. Teollisten mineraalikuitujen pitoisuuksista annetaan silmämääräinen arvio painoprosentteina kokonaispölystä.

Menetelmä soveltuu esim. kiviaines- ja siitepölyn, homeitiöiden, asbestin ja teollisten mineraalikuitujen, rakennusmateriaalipölyn, metalli- ja metallioksidipölyn määrittämiseen pinta- ja tuloilmakanavapölynäytteistä.

Menetelmä ei sovellu sellaisten orgaanisten hiukkasten tunnistamiseen, joilla ei ole tunnusomaista ulkomuotoa.

Analyysimenetelmä: elektronimikroskoppianalyysi + alkuainekoostumusmääritys (EDS).

Analyysitilauslomake

Näytteenotto-ohje